Tälläinen pieni söpöliini oli Dooris aikoinaan tullessan meille kesällä 2007.

*****************************************************************

Vuosi vaihtui pakkastunnelmissa raketteja paukutellen. Meillä koirat eivät pelkää uuden vuoden raketteja ja paukuttelua, pikemminkin ovat niistä innoissaan katsellessaan ikkunasta. Ulos emme ole rohjenneet koiria ottaa mukaan raketteja ampumaan

Dooriksen juoksuaika alkoi vuoden vaihteessa. Suunnitelmissamme oli Dooriksen astutus, mutta sen suureksi harmiksemme peruuntui. Meille tuli koiriin kennelyskää  Dooris ei ollut oikeastaan ollenkaan kipeänä, yski vain vähän. Ramona tuli kipeäksi, mutta parani antibiootilla muutamassa päivässä. Meidän tauti taisi siis olla nielun bakteeritulehdus eikä se pelätympi kennelyskää aiheuttava virus. Näin se meidän oma eläinlääkäri arveli... Meille ei siis tule tänä vuonna pentuja. Ihan kokonaan emme pentuhaaveita hautaa, vaan katsomme tilannetta uudestaan myöhemmin. Se, tuleeko pennut sitten Doorikselle vai Ramonalle, vai kenties myöhemmin jollekin muulle meidän koiralle, on vielä ratkaisematta. Kaikki selvinnee aikanaa, kun aika kuluu...

Nyt talviseen aikaan on hyvää aikaa harjoittaa koirilla noutoa. Olemme kaivaneet pakastimesta lintujen siipiä esiin ja pyrkineet säännöllisesti teettämään koirilla harjoituksia. Dooris noutaa siivet, mutta tahtoo purra hampaansa liian kovaa niihin kiinni. Ei paljon kärsi kehua, kun rutina alkaa kuulua hapaiden välistä... Ramona ei edelleenkään osoita vapaaehtoista kiinostusta noutamiseen. Ramonan kanssa harjoitellaan nyt siipien suuhun ottamista, niiden suussa pitämistä ja kantamista. Tarkoituksena on  sitä kautta hiljalleen siirtyä noutoon. Toivon mukaan harjoittelu tuottaa tulosta

Dooriksen kanssa jatkan agilityssä, kun saamme juoksutauon pidettyä. Pidämme hieman pidennetyn tauon juoksujen takia, koska Ramonakin teki juoksut Dooriksen perään. Eipähän mene oman harjoitusryhmämme nuoret urokset aivan päästänsä pyörälle. Hiihtoa ei vielä ole ehditty kokeilemaan. Pitäisi käydä katsastamassa tilanne jäällä ja aloittaa se laji sieltä. Minun hiihtotaito ei tuntunut mitenkään erityisen varmalta vetohiihtoon, kun kävin sitä ilman koiria kokeilemassa. Nyt sitten vielä meni tuo nilkka vetojuksussa, joten senkin paranemista pitää vähän odotella... Onhan tuota talvea vielä onneksi jäljellä

Näillä ajatuksilla meidän setterimäinen meno ja meininki starttaa uuteen vuoteen!

 

Mukavaa alkanutta vuotta 2011 kaikille lukijoillemme