Helteinen kesä on takana ja syksy on tuonut mukanaan viileyden. Nyt koirien kanssa pääsee lenkille milloin vain eikä tarvitse tuijotella mittarista vuorokauden viileintä hetkeä. Elokuun alusta olemme päässeet myös koiria irrallaan juoksuttamaan metsämaastoon, jonne meillä on juoksutusluvat. Ja kyllähän ne koirat ovat siitä kaiken ilon irti ottaneetkin

Tasan viikko metsäkanalinnun metsästyksen aloittamiseen. Dooris ja Ramona lähtevät Peten mukana metsästysretkelle Savon sydänmaille viikon ajaksi. Pikkuinen Manta jää meidän muiden kanssa tänne kotiin. Mantalle viikon metsästysreissu saattaisi olla hieman liikaa, kun Manta juoksee itsenä totaalisen väsyksiin metsälenkeillä. Siihen yhtälöön kun lisätään huima kasvuvauhti, niin lienee parempi rajoittaa metsässä irtijuoksemista.

Manta on kasvanut siis nopeasti, mutta varsin tasaisesti. Nyt hampaiden vaihtuminen on parhaimmillaa. Pienet etuhampaat ovat vaihtuneet kaikki ja purenta näyttää hienolta. Kulmahampaat ovat vielä vaihtumatta, mutta ikenet pullottavat siihen malliin, että sekin on piakkoin odotettavissa. Puremisinto on kova, kai niitä ikeniä aikalailla kutittaa

Ramona osallistui Peten kanssa Jämsänkosken metsästyskokeeseen. Koe oli kummallekin ensimmäinen kerta. Tilanne oli Ramonalle uusi ja helteinen sää (reilut +25astetta) teki tehtävänsä. Ekassa hakuerässä Ramona ihmetteli miksi kaikki ihmiset ja etenkin tuomari seuraa perässä. Toinen hakuerä meni tuomarin sanojen mukaan "varsin mallikkaasti". Ramonan viimeinen eli kolmas erä sitten meni poskelleen, kun kuumuus ja päivän kaikki kummallisuudet söivät tytön työinnon ja johti kokeen keskeytykseen. Sunnuntai- iltapäivään mennessä emme olleet saaneet yhdellekään kokeeseen osallistuneelle koiralle riistakontaktia. Olisi ollut kiva saada palautetta Ramonan riistan kohtaamisesta, mutta "tyhjille maastoille" ei voi mitään...

Dooriksen elo perheen sohvavaliona sujuu totuttuun tapaan. Elämästään nauttiva neitokainen elelee ja olelee rauhallista elämäänsä antamatta minkään asian sitä suuremmin järkyttää. Hieman virtaa hiljaiseloon tulee metsäjuoksutuksesta ja agilitystä. Agilityyn tuli elokuussa pitkä tauko juoksuajan takia. Nyt syyskuussa minun menot työ- ja yhdistystoiminssa jarruttavat agilityharjoituksia sekä alkava metsästyskausi vie Dooriksen pois kotoa. No, onneksi Dooriksen päässä agilityasiat pysyvät taukojen aikana ja tauoista huolimatta etenemme agilityn tehtävien suorittamisessa

Kerrottakoon vielä tämän kesän näyttelytuloksistamme. Ramona "räjäytti pankin" ja oli Lapualla Kanakoirakerhon erikoisnäyttelyssä gordoninsettereiden ROP ja BIS 3 !! Mikkelissä ryhmänäyttelyssä Ramona sai EH:n ja Dooris ERI 1, SA. Nyt syksyllä ajattelin ilmoittaa Mantan Lahden kaikkien rotujen pentunäyttelyyn ja Dooriksen Imatran ryhmänäyttelyyn. Näyttelyissä on aina mukava käydä tapaamassa tuttuja

Kohta nautitaan alkavasta väriloistosta ja kerätään voimia talven valkeuteen!

Heinäkuu alkoi meidän perheessä pienten tassujen töminällä. Miraglos Mango Fruit "Manta" muutti meille sijoituskoiraksi heinäkuun alussa

Tämän ensimmäisen viikon alikana Manta on osoittanut olevansa ennakkoluuloton ja lujatahtoinen pikku koira. Ja se ääni!! Manta rikkoo kaikki sallitut desibelirajat kapinoidessaan, jos asiat eivät mene mielen mukaan. Suunnittelin tässä jo alkavani kulkea kuulosuojaimet kaulalla, jotta ne saa nopeasti korville tarvittaessa Onneksi se alkaa pikku hiljaa ymmärtää, ettei sen tahtoon taivuta ja lopettaa pienen hetken päästä hillittomän haukkumis-ulvonnan.

Dooris ja Ramona ovat sopetuneet pieneen tulokkaaseen hyvin. Dooris lauman johtaja ei suostu Mantan kanssa vielä leikkimään vaan murahtelee leikkikutsuille. Ramona on hyvillään, kun Manta on pahnan pohjimmainen ja muistuttaa asemasta sopivissa tilanteissa. Ramona ja Manta leikkivät vauhdikkaasti ja välillä tuntuu, että Manta jää Ramonan jalkoihin. Sieltä se kuitenkin aina kömpii uudestaan ja uudestaan isosiskon kimppuun. Untenmaille koko meidän lauma hakeutuu yleensä lähekkäin 

Tänäänkin lämpötila on jo yli +26 asteessa Lenkkeilyt on pitänyt jättää iltamyöhäselle ja silloinkin rauhallista kävelyä. Välillä on käyty purkamassa energiaa rannalla jouksenteluun ja uimiseen. Etenkin Ramonaa vaan tahtoo houkutella metsä puoleensa kaikki hajuneen... Lintukoira mikä lintukoira

Nautinnollisia hellepäiviä!

Kevättalvi on ollut koirienmme elämässä hiljaiseloa. Kovat pakkaset pitivät meidät sisätiloissa ja lyhyihinkin ulkoiluihin tarvittiin loimia päälle. Kun sää salli, niin kävimme ulkoilemassa, toisinaan jäällä. Jäällä koirat pääsivät hieman revittelemään ja tyhjentämään varastoitunutta energiaa. Pari kertaa minä liikuin jäällä suksilla, mutten hirvinnyt vangita Ramonaa eteen vetämään. Ei minun hiihtotaidoilla ja tasapainoalla!

Noutoharjoituksia olemme pyrkineet tekemään, enemmän ja vähemmän säännöllisesti. Periaatteessa siipidami kiinnosttaa kumpaistakin koiraa valtavasti, mutta se kantaminen... Ramona näyttää jästipäisyytensä ja eikä sitä ole vielä saatu noutamaan. Suussaan se pitää damia, kun se siihen laitetaan. Ilme on kyllä sen näköinen, että pidän kun on pakko, mutta älä kuvittele, että itse menisin tämän ottamaan, kun ei tämä mihinkään karkaa. Dooris noutaa damin melko kivasti silloin, kun on sillä fiiliksellä. Välillä taas pitää käskyttää tekemään työ eikä silti meinaa onnistua. Hoidossa meillä ollut kultainen noutaja Justus puolestaan näytti tytöille, ettei noutamisessa ole mitään vaikeaa. Ennakkoluulottomasti nappasi siipidamin suuhunsa, vaikkei ollut sellaista tai mitään lintuihin viittaavaakaan koskaan ennen pidellyt. Setterillä ei ole ihan niin vahvaa tämä omistajan miellyttäminen kuin noutajalla. Pitänee siis tulevaisuudessa muistaa ottaa tämäkin asia haltuun pennusta alkaen, leikin varjolla (ja kyllähän minä sen olen tietänyt, mutten vaan jotenkin muistanut...)

KPS:n Etelä-Karjalan porukan kanssa vietettiin mukavaa setteripäivää huhtikuun alussa Ilvespirtillä. Lenkkeiltiin, rallytokoiltiin ja juoksutettiin koiria kilpaa. Lopuksi saunottiin ja hekuteltiin nyyttäriherkuilla. Oli mukava päivä hyvässä seurassa

Kesä lähenee ja punkitkin alkavat heräillä taas eloon. Tänä vuonna ajattelin käydä punkkitaistoon punkkipantojen avulla. Tulee huomattavasti halvmmaksi laittaa ne kaulaan koko kesäksi kuin valella liuosta niskaan joka kuukausi. Vielä en ole pantoja ottanut käyttöön, vaikka kevään ensimmäisen punkin poistinki Dooriksen kainalosta pari päivää sitten. Toiset sanovat valkosipulin auttavan punkkikarkoituksessa, kun vaan sitä muistaa joka päivä koirille syöttää. Mitenkähän koiran maha kestää valkosipulia? Ei ole mitenkää kiva jo koko kämppä jatkuvasti lemuaa koiran valkosipulisuhnuille Kaipa sitäkin voisi pantojen lisänä kokeilla, jos hajuhaitta ei yllä aivan mahdottomaksi... Ja meille perheen ihmisille otetaan puutiaisaivokuume rokotukset! Ihan varmuudenvuoksi, sen olen päättänyt!

Meidän Ramona sai uuden pikkusiskon, kun emä Nina synnytti pari päivää sitten pienen gordonitytön. Mango niminen pieni tormakka tyttö kasvaa ja vahvistuu Nina-äidin hellässä huomassa Ninan ja pennun kuulumista voit käydä lukemassa Miraglos-kennelin kotisivuilta.

Tämmöistä tällä erää... Vielä mainittakoon, että vanhat harrastukset jatkuvat; Dooris käy treenamssa agilityä ja Ramona vetää enintä intoaan pois silloin tällöin vetojuoksussa. Kummassakin lajissa koirilla kyllä rehkeet riittää, omistaja parka on perässä hätää kärsimässä

Touhukasta toukokuuta kaikille koirienne parissa

Tälläinen pieni söpöliini oli Dooris aikoinaan tullessan meille kesällä 2007.

*****************************************************************

Vuosi vaihtui pakkastunnelmissa raketteja paukutellen. Meillä koirat eivät pelkää uuden vuoden raketteja ja paukuttelua, pikemminkin ovat niistä innoissaan katsellessaan ikkunasta. Ulos emme ole rohjenneet koiria ottaa mukaan raketteja ampumaan

Dooriksen juoksuaika alkoi vuoden vaihteessa. Suunnitelmissamme oli Dooriksen astutus, mutta sen suureksi harmiksemme peruuntui. Meille tuli koiriin kennelyskää  Dooris ei ollut oikeastaan ollenkaan kipeänä, yski vain vähän. Ramona tuli kipeäksi, mutta parani antibiootilla muutamassa päivässä. Meidän tauti taisi siis olla nielun bakteeritulehdus eikä se pelätympi kennelyskää aiheuttava virus. Näin se meidän oma eläinlääkäri arveli... Meille ei siis tule tänä vuonna pentuja. Ihan kokonaan emme pentuhaaveita hautaa, vaan katsomme tilannetta uudestaan myöhemmin. Se, tuleeko pennut sitten Doorikselle vai Ramonalle, vai kenties myöhemmin jollekin muulle meidän koiralle, on vielä ratkaisematta. Kaikki selvinnee aikanaa, kun aika kuluu...

Nyt talviseen aikaan on hyvää aikaa harjoittaa koirilla noutoa. Olemme kaivaneet pakastimesta lintujen siipiä esiin ja pyrkineet säännöllisesti teettämään koirilla harjoituksia. Dooris noutaa siivet, mutta tahtoo purra hampaansa liian kovaa niihin kiinni. Ei paljon kärsi kehua, kun rutina alkaa kuulua hapaiden välistä... Ramona ei edelleenkään osoita vapaaehtoista kiinostusta noutamiseen. Ramonan kanssa harjoitellaan nyt siipien suuhun ottamista, niiden suussa pitämistä ja kantamista. Tarkoituksena on  sitä kautta hiljalleen siirtyä noutoon. Toivon mukaan harjoittelu tuottaa tulosta

Dooriksen kanssa jatkan agilityssä, kun saamme juoksutauon pidettyä. Pidämme hieman pidennetyn tauon juoksujen takia, koska Ramonakin teki juoksut Dooriksen perään. Eipähän mene oman harjoitusryhmämme nuoret urokset aivan päästänsä pyörälle. Hiihtoa ei vielä ole ehditty kokeilemaan. Pitäisi käydä katsastamassa tilanne jäällä ja aloittaa se laji sieltä. Minun hiihtotaito ei tuntunut mitenkään erityisen varmalta vetohiihtoon, kun kävin sitä ilman koiria kokeilemassa. Nyt sitten vielä meni tuo nilkka vetojuksussa, joten senkin paranemista pitää vähän odotella... Onhan tuota talvea vielä onneksi jäljellä

Näillä ajatuksilla meidän setterimäinen meno ja meininki starttaa uuteen vuoteen!

Mukavaa alkanutta vuotta 2011 kaikille lukijoillemme

Syksyn kurajakso jäi onneksi tänä vuonna varsin lyhyeksi. Pakkanen ja valkoinen lumipeite on säästänyt minun monelta koirien pesemiseltä ulkoilujen jälkeen. Lumesta on ollut koirille paljon iloa. Ne nauttivat lumessa temmeltämisestä ja lumi tietenkin pöllyää setterimäisessä menossa

Meillä ovat jatkuneet syksyllä aloittamamme harrastukset. Dooriksen kanssa saimme agilityn alkeiskurssin käytyä ja nyt jatkamme oman ryhmämme harjoitusvuorolla aina maanantaisin. Dooris nauttii agilitystä ja se hoksaa tehtävät nopeasti. Sanonkin harjoituksissa, että Dooris oppii kyllä asiat nopeasti, tosin kuin ohjaaja Tunnin harjoitusvuoro tuntuu kuluvan hetkessä, kun on mielenkiintoista tekemistä ja mukava harjoitteluporukka. Niin, ja kyllä Lappeenrannan agilityurheilijoiden halli on oiva harjoittelupaikka talvisessa viimassa!

Ramonan kanssa olemme aloitelleet vetokoirajuoksua. Ramonan luontainen kyky vetää on näin saanut tarkoituksensa. Tuntuu hyvältä, kun ei aina tarvitse olla "riivinrautana" kitkemässä vetoa pois, vaan voi vaikka välillä kannustaa vetämään lisää. Lisäplussana tässä lajissa on tietysti se, että oma kunto nousee kohisten. Juoksun avulla on hyvä harjoitella vetolajien käskyjä. Kun vetokäskyt alkavat olla jotenkin hallinnassa, voisi hiihtokelien alkaessa kokeilla vetohiihtoa. Pikkusen kyllä hirvittää yhdistelmänä Ramonan vahva vetohalu ja minun hiihtotaidot Ehkä kuitenkin hankin se pikalukon vetohihnaan ennen vetohiihdon kokeilemista, niin vältytään pahimmilta katastrofeilta...

Viime viikonloppuna käväisimme harjoittamassa koiria fasaaneilla. Kuparisen tilalla Rantasalmella on hyvät harjoitusmaastot ja fasaaneja myynnissä harjoitteluun. Sää harjoituspäivälle ei ollut paras mahdollinen. Pakkanen kiri aina -13 asteen tuntumaan ja talvinen viima puretui läpi pipon peltoaukeilla. Koirilla tuulen pyöriminen vaikeutti linnun havaitsemista, varsinkin kun niillä ei ole aiempaa kokemusta fasaaneista. Dooris päätti heti ensi metreillä, että se ei tälläisessä kelissä tee mitään. Ramonaa ei keli niinkään haitannut ja se osoitti innokkuutensa lintutyöskentelyyn. Ensimmäisen törmäyksen jälkeen Ramona näytti meille seisontoja ja ylösajoja. Peräänmenoa emme saaneet tällä kertaa pystäytettyä, kun fasaanit lähtivät lentoon juosten ja matalalla lentäen. Näin ollen koiran lintutyöstä ei ammuttu yhtään lintua.

Kokemuksena fasaanilla harjoitteleminen oli mukavaa. Menemme ehdottomasti uudestaan Kuparisen tilalle koiriamme harjoittamaan. Mutta ensi kerralla sää voisi olla suopeampi

(http://sheepdogs.nettisivu.org/metsastysta/)

Leppoisia pakkaspäiviä ja ulkoiluhetkiä!